”Cat goes meow, pig goes oink”

Englannin kielen ja fraasien merkityksestä lasten kielen kehitykselle

Ruutuajan ja YouTube -videoiden katselun merkitystä lasten kielen kehitykselle käsitellään mediassa aika ajoin. Helsingin Sanomissa 26.8.2024 lastenneurologian erikoislääkäri Susanne Leivonen nostaa esille huolestuttavan havainnon, jonka mukaan Helsingin kaupungin erityisvastaanotolle tulee enemmän ja enemmän pieniä lapsia, jotka käyttävät verkosta oppimiaan englanninkielisiä fraaseja ja hokemia ja joiden oma äidinkielellinen ilmaisu on suppeaa. Leinonen korostaa artikkelissa, että syynä voi olla liiallinen yksin ruudun äärellä vietetty aika, mikä on pois luontaisesta, äidinkielisestä vuorovaikutuksesta lapsen ja häntä hoitavien aikuisten väliltä. Vastaavaan ilmiöön on törmätty myös Helsingin kaupungin puheterapiayksikössä (HS 27.8.2024). Pienten lasten englannin kielen omaksuminen ruuduilta ja videoilta vaikuttaisi olevan siis yleistymässä oleva ilmiö – ainakin niiden lasten osalta, joita tavataan lääkärin tai puheterapeutin vastaanotolla. Toisaalta tämä tuntuu melko luonnolliselta, sillä lanseeraamisensa jälkeen vuodesta 2005 YouTubesta on tullut Wikipedian tietojen mukaan maailman toiseksi eniten käytetty verkkosivu, ja sen tarjoamia videosisältöjä katsotaan miljardi tuntia päivittäin. Ei kai ole ihme, että YouTube-videot ovat saavuttaneet myös lapset.

Niin sanottu fraasipuhe, johon Helsingin Sanomien kirjoituksissa edellä viitattiin, voi olla yksi puheen toistamisen eli kaikupuheen (ekolalia) muoto, jossa henkilö toistaa esimerkiksi tv-ohjelmien puhetta joko välittömästi kuulemansa jälkeen tai myöhemmin (Cohn ym., 2023). Toistettu puhe voi olla yksi sana tai jopa pitkähkö lause. Myös YouTube-videoilta opittujen, englanninkielisten fraasien toistuva käyttö voi ilmentää taipumusta kaikupuheeseen, kun kyseessä on lapsi, jolla epäillään olevan kielelliseen kehitykseen tai vuorovaikukseen liittyviä haasteita. Mikäli näin on, on lapsen vuorovaikutus- ja kielellisten taitojen moniammatillinen arviointi tarpeen. Kaikupuhe on tyypillistä muun muassa henkilöille, joilla on autismikirjon häiriö (Fuentes ym., 2021; Korhonen, 2023). Tutkimus on kuitenkin osoittanut, ettei kaikupuheeseen tulisi suhtautua täysin merkityksettömänä kielen käytön muotona, vaan sillä voi olla lapselle monia tärkeitä merkityksiä (ks. esim. Friman, 2023). Kaikupuheen avulla lapsi voi muun muassa pyytää, kieltäytyä ja ilmaista tunnetilaansa. Nämä kielelliset keinot ovat toki yksilöllisiä ja tilanteeseen liittyviä ja senpä vuoksi lasta tuntemattomalle henkilölle hankala ymmärtää (Cohn ym., 2023; Pruccoli ym., 2021). Joka tapauksessa kaikupuheeseen tulisi suhtautua mielenkiinnolla ja yhdessä lapsen lähipiirin kanssa selvittää, mitä lapsi kaikupuheellaan mahdollisesti viestii. On myös syytä muistaa, että tyypillisesti kehittyvilläkin lapsilla esiintyy puheen toistamista. Taito jäljitellä ilmeitä, eleitä ja puhetta on itse asiassa varsin merkittävää kielelliselle kehitykselle (esim. Rogers & Dawson, 2010).

Jos lapsella on runsaasti kaikupuhetta, esimerkiksi juuri YouTube-videoilta omaksuttua englanninkielistä fraasien toistelua, eikä hänellä ole toimivaa kommunikointimuotoa, on tärkeää tukea lapsen lähiomaisia olemaan äidinkielisessä vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa mahdollisimman paljon. Tällaista tukea annetaan muun muassa puheterapiassa, jossa puheterapeutti ohjaa vanhemmille kuntoutumista tukevia toimintamalleja lapsen arkeen (Loukusa & Saalasti, 2023). Lisäksi vanhempia tulee kannustaa olemaan lapsen kanssa läsnä myös ilman ruutua, sillä erityisesti passiivisesti yksin ruudun äärellä vietetty aika heikentää lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta, jota kasvava lapsi keskeisesti tarvitsee. Ruutuajan merkitystä lapsen kielen kehitykselle käsittelimme tarkemmin aiemmassa blogikirjoituksessamme Hyvä paha ruutu.

Toinen mediassa esillä ollut havainto englannin kielen käytöstä liittyy perheiden tietoiseen valintaan puhua lapselle englantia, vaikka tämä ei olisi lasten eikä vanhempien äidinkieli (HS 12.8.2024). Monikulttuurisessa maailmassa kaksi- tai monikieliseksi kasvaminen on yhä tavanomaisempaa ja englannin kielen merkitys korostuu esimerkiksi helposti saavutettavissa olevien YouTube-videoiden kautta jo alle kouluikäisillä lapsilla. Erään alakoulun englanninkielenopettajan kokemuksen mukaan yleisopetuksessa olevat koululaiset puhuvatkin nykyään rohkeammin englantia ja ääntävät sitä aiempaa paremmin. Tämä voi johtua siitä, että YouTubea katsellessaan lapsi kuulee autenttista ja arkipäiväistäkin englantia, millä voi olla käyttöarvoa esimerkiksi pelimaailmassa (Dizon, 2022). Mutta kannattaako lapselle tietoisesti tarjota englanninkielistä sisältöä tai puhua hänelle englantia, jos tämä ei ole lapsen tai vanhemman oma äidinkieli?

Lapsi voi omaksua useampia kieliä luontaisesti varhaisvaiheissaan simultaanisesti eli rinnakkain tai peräkkäin, jolloin lapsi oppii ensin yhden kielen ja myöhemmin toisen, esimerkiksi toiseen maahan muuttamisen seurauksena (Smolander ym., 2016). Tilanteessa, jossa toinen vanhempi puhuu äidinkielenään valtakieltä (esim. suomea) ja toinen vanhempi jotain kyseisen kulttuurin kannalta vähemmistökieltä (esim. englantia), on todennäköistä, että lapsen valtakieli (esim. suomi) kehittyy   vahvemmaksi (de Houwer, 2007; Place & Hoff, 2016). Tämä johtuu pitkälti altistuksen määrästä, sillä lapsi kuulee valtakieltä monin verroin enemmän. On kuitenkin tärkeää, että lapsen kuulema kieli on puhujan äidinkieli, sillä juuri kyvykkyys käyttää kieltä tehokkaasti ja monipuolisesti on yhteydessä lapsen kyseisen kielen hallintaan (sanasto, ymmärtäminen, kielioppi). Lapsi hyötyy erityisesti natiivin puhujan tuottamasta kielestä, koska äidinkieltään puhuva henkilö käyttää monipuolisempaa sanastoa ja ääntää sanat tarkemmin. Lisäksi merkityksellistä on se, että lapsi kuulee kieltä useissa erilaisissa tilanteissa ja usean eri puhujan käyttämänä (ks. Place & Hoff, 2011, 2016). Toisaalta Unsworthin ym. (2019) tutkimuksessa ei ollut merkityksellistä, oliko lapsen kuulema kieli äidinkielisen puhujan vai ei-äidinkielisen puhujan tuottamaa. Tärkeämpää oli kuullun kielen määrä ja se, että puhujan kielitaito oli riittävän hyvä ja että hän pystyi käyttämään kieltä rikkaasti ja monipuolisesti. Näyttäisikin olevan siis tärkeää, että lapsi kuulee toista kieltä usein ja useamman puhujan toimesta ja että kuultu kieli on kieliopillisesti, sanastollisesti ja äänteellisesti laadukasta. Näin ollen siis sekä altistuksen määrä että laatu ovat merkittäviä tekijöitä. Place ja Hoff (2016) kuitenkin korostavat, ettei vieraan kielen puhuminen lapselle, vaikkei tämä olisikaan puhujan äidinkieli, ole haitallista. Tutkimusten mukaan lapsen saama hyöty on kenties suurempi silloin, kun toista kieltä kuullaan natiivin puhujan käyttämänä tai toista kieltä lapselle ei-äidinkielenään puhuva henkilö hallitsee kyseisen kielen erittäin hyvin (Place & Hoff, 2011; Unsworth ym., 2019). Lisäksi huomion arvoista on, että äidinkieli on se kieli, jolla tunteita ilmaistaan aidoimmin (ks. esim. Williams, 2020).

Entäpä jos lapsen kielelliset taidot eivät etene tyypillisesti ja hän kasvaa monikielisessä ympäristössä? Monikielisyys itsessään ei ole riski kielenkehitykselle. Sen sijaan lapsella voi olla kielellisiä vaikeuksia, vaikka hän olisi monikielinen. Tällöin haasteet näkyvät kaikissa lapsen käyttämissä kielissä – ei välttämättä samalla tapaa, vaan vaikeudet voivat heijastella kunkin kielen ominaisia piirteitä. (ks. tarkemmin Smolander ym., 2016; Smolander, 2022). Tällöin lapsen kielellisten taitojen tarkempi puheterapeuttinen arvio on tarpeen; lapsen kaikilla kielillä toteutettuna, jos mahdollista. Uljarevićin ym. (2016) katsausartikkelin mukaan monikielisyys ei ole haitallista lapsille, joilla on neuropsykiatrisia haasteita (esim. autismikirjon häiriö tai kehityksellinen kielihäiriö). Näissäkin tilanteissa vanhempien oman äidinkielen käyttö lapsen kanssa kommunikoitaessa on varsin tärkeää.

Muista nämä:

  • Jos lapsella on vähän sanoja käytössä ja hän käyttää runsaasti esimerkiksi lastenohjelmista tai YouTubesta opittuja fraaseja (esim. englanninkielisiä), on tarpeen arvioida lapsen kielellisiä taitoja tarkemmin puheterapeutin ja lääkärin (esim. foniatri, lastenneurologi) toimesta.
  • Fraasipuheeseen kannattaa suhtautua mielenkiinnolla ja pohtia, voisiko lapsi viestiä jotain hänelle tärkeää tällä tavoin.
  • YouTuben englanninkielisten kanavien katselu voi auttaa kouluikäisiä lapsia omaksumaan englannin kieltä.
  • Lapsen tulisi ensisijaisesti kuulla kotikielenään vanhempiensa äidinkieltä.
  • Jos perhe haluaa tarjota lapselle monikielisen kasvuympäristön, tulisi tarjotun toisen kielen olla laadukasta ja monipuolista.
  • Jos lapsella on kielellisiä vaikeuksia ja hän kasvaa monikielisessä ympäristössä, vanhempien kannattaa puhua lapselle omaa äidinkieltään.

Lähteet:

Cohn, E.G., McVilly, K.R., & Harrison, M.J. (2023). Echolalia as defined by parent communication partners. Autism & Developmental Language Impairments, 8, 1–21.

de Houwer, A. (2007). Parental language input patterns and children’s bilingual langauge use. Applied Psycholinguistics, 28, 411–424.

Dizon, G. (2022). YouTube for second language learning: What does the research tell us? Australian Journal of Applied Linguistics, 5, 19–26.

Friman, S. (2023). Ekolalia kommunikointikeinona autismikirjossa ja siihen kohdistetun tutkimuksen tarkastelu. Logopedian kandidaatintutkielma. Oulun yliopisto.

Fuentes, J., Hervás, A. & Howlin, P. (2021). ESCAP practise guidance for autism: a summary of evidence-based recommendations for diagnosis and treatment. European Child & Adolescents Psychiatry, 30, 961– 984.

Helsingin puheterapeutti: Älylaitteen antaminen vauvalle voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Helsingin Sanomat 27.8.2024

Helsinkiläiset Santeri Saarikoski ja Kirsi Seger päättivät, että eivät puhu lapsilleen omaa äidinkieltään. Helsingin Sanomat. 2.8.2024

Korhonen, M. (2023). Autismikirjon piirteitä lapsilla ja nuorilla. Artikkelin tunnus: nix03145 (050.131) Käypä hoito -suosituksessa: Autismikirjon häiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen, Suomen Kehitysvammalääkäreiden, Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu 19.9.2024). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Loukusa, S. & Saalasti, S. (2023). Puheterapeutin rooli autismikirjon henkilön kuntoutuksessa. Artikkelin tunnus: nix03216 (050.131) Käypä hoito -suosituksessa: Autismikirjon häiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen, Suomen Kehitysvammalääkäreiden, Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu 19.9.2024). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Place, S. & Hoff, E. (2011). Properties of dual language exposure that influece 2-year-olds’ bilingual profiency. Child Development, 82, 1834–1849.

Place, S. & Hoff, E. (2016). Effects and noneffects of input in bilingual environments on dual langauge skills in 2 ½ -year-olds. Bilingualism: Language and Cognition, 19, 1023–1041.

Pruccoli, J., Spadoni, C., Orsenigo, A. Parmeggiani, A. (2021). Brain Sciences,11, 862.

Rogers, S. & Dawson, G. (2010). Early Start Denver Model for young children with autism. Promoting Language, Learning, and Engagement. Guildford Press.

Smolander, S. (2022). Kielellinen vaikeus monikielisellä lapsella. Teoksessa S. Kunnari & M. Laasonen (toim.). Lasten kielelliset vaikeudet. Haasteiden tunnistaminen ja kuntoutus. (s. 160–182). PS- Kustannus.

Smolander, S., Kunnari, S. & Laasonen, M. (2016). Näkökulmia kielellisten taitojen arviointiin ja kielellisen vaikeuden tunnistamiseen monikielisellä lapsella. Puhe ja Kieli, 36, 57–75.

Uljarević, M., Katsos, N., Hudry, K., & Gibson, J. L. (2016). Practitioner Review: Multilingualism and neurodevelopmental disorders–an overview of recent research and discussion of clinical implications. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 57, 1205–1217.

Unsworth, S., Brouwer, S., de Bree, E. & Verhagen, J. (2019). Predicting bilingual preschoolers’ patterns of language development: Degree of non-native input matters. Applied Psycholinguistics, 40, 1189–1219.

Williams, A., Srinivasan, M., Liu, C., Lee, P., & Zhou, Q. (2020). Why do bilinguals code-switch when emotional? Insights from immigrant parent–child interactions. Emotion, 20, 830.

YouTube-englantia höpöttävät pikkulapset hämmentävät Helsingin lastenlääkäriä: ”Murheellista”. Helsingin Sanomat 26.8.2024

Leena Mäkinen

Blogin kirjoittaja Leena Mäkinen on tutkijataustainen, tieteestä innostuva puheterapeutti. Tällä palstalla hän kirjoittaa tutkimustietoa hyödyntäen puheterapeutin arjessa esiintyvistä ilmiöistä.

Takaisin uutislistaukseen