Milloin pitää olla huolissaan?

Kun lapsen puhe viipyy

Mistä tietää, milloin lapsen hitaasti karttuvasta sanastosta tai epäselvästä puheesta pitäisi huolestua? Tämä kysymys on aivan puheterapian ydintä, ja siihen tämä blogikirjoitus pyrkii vastaamaan. Onneksi Suomessa on tehty paljon laadukasta tutkimusta suomalaislasten puheen ja sanaston kehityksestä, joten jotain merkkipaaluja lasten kielellisestä kehityksestä näiltä osin voidaan löytää.

Kielellisten taitojen kehitys alkaa jo sikiöaikana, kun lapsi kuulee puhetta ollessaan äidin kohdussa. Kielellisten ja äänteellisten taitojen kehitys perustuu monimutkaiseen aistijärjestelmien, ääntöelimien, hermoston ja vuorovaikutuksen kokonaisuuteen. Vauva alkaa harjoittaa äänteellisiä taitojaan heti syntymästä alkaen. Varhaisin ääntely on itkua, murinaa, kujertelua ja naurua. Noin 7–10 kuukauden iässä vauva alkaa jokeltaa, mikä tarkoittaa aikuiskielen kaltaisten vokaali-konsonanttitavujen tuottamista. (Kunnari & Savinainen-Makkonen, 2020). Jokeltaessaan lapsi harjoittelee puheessa tarvittavia motorisia liikkeitä sekä äänen ja liikkeen yhdistämistä, minkä myötä puhuminen ja sanojen tuottaminen mahdollistuu (Stolt & Niemi, 2020). Jokellusvaihe on merkityksellinen äänteellisten taitojen ja myöhempien kielellisten taitojen kehityksen kannalta. Tutkimuksissa on osoitettu, että se, miten monipuolisesti lapsi vauvana jokeltelee, on yhteydessä siihen, millaisia ensisanoja lapsi tuottaa. Myöhään puhumaan alkavien lasten jokeltelu voi olla yksinkertaisempaa kuin tyypillisesti kehittyvillä lapsilla. Jo ääntelyn monipuolisuus on siis tärkeää. (Paavola-Ruotsalainen ym., 2022).

Varsinainen sanaston kehitys alkaa ensimmäisen ikävuoden lopulla, kun lapsi alkaa ymmärtää puhetta. Ymmärtävän sanaston kehitys on tyypillisesti nopeaa, ja vuoden ikäinen lapsi ymmärtää keskimäärin 90 sanaa. Tuottava sanavarasto sen sijaan alkaa kehittyä myöhemmin, vaikka ensisanat ilmaantuvat keskimäärin vuoden iässä. Lapsi siis ensin ymmärtää sanoja ennen kuin tuottaa niitä itse. Tuottava sanasto karttuu aluksi hitaasti, ja noin 18 kuukauden ikäinen lapsi ilmaisee keskimäärin 70 sanaa. Tämän jälkeen alkaa tyypillisesti niin sanottu sanapyrähdys, jolloin lapsi omaksuu uusia sanoja käyttöönsä nopeasti, ainakin kahdeksan sanan viikkovauhdilla. (Stolt & Salmi, 2020). Lapsen ensisanat ovat yleensä niin sanottuja sosiaalis-pragmaattisia sanoja, jotka liittyvät usein toistuviin tilanteisiin (esim. heippa, loppu) tai ovat lapselle tärkeitä ja merkityksellisiä (äiti, isä). Myös substantiiveja omaksutaan varhain. Myöhemmin sanaston karttuessa substantiivien korostunut osuus vähenee, kun lapsi alkaa omaksua muidenkin sanaluokkien sanoja, kuten adjektiiveja, verbejä ja niin sanotun sulkeisen luokan sanoja, kuten esimerkiksi pronomineja ja kysymyssanoja. Pienissä sanastoissa sosiaalis-pragmaattisten sanojen ja substantiivien osuus on kuitenkin korostunut. (Stolt & Salmi, 2020; Stolt & Vehkavuori, 2018). Varhaisessa vaiheessa sanat ovat myös äänteelliseltä rakenteeltaan helppoja, sillä lapset muokkaavat sanoista yksinkertaisimpia (esim. peppi = ketsuppi). Puheliikkeiden kontrollointi on vielä vaikeaa, minkä vuoksi pitkät sanat typistyvät (pani = banaani) ja varhaisissa sanoissa on tyypillisesti vain yksi vokaali ja yksi konsonantti (pappa, mamma, titi = lintu). Konsonanttiyhtymien tuottaminen on vaikeaa, minkä vuoksi sanat myös yksinkertaistuvat (iittää = hiihtää). (Kunnari & Savinainen-Makkonen, 2020).

Sanaston kasvussa on huomattavaa vaihtelua, mutta keskimäärin kaksivuotiaan sanasto on noin 300 sanan kokoinen. Toisaalta jotkut tuottavat tässä vaiheessa vain muutamia sanoja, kun taas joillain sanasto voi olla jopa kuudensadan sanan suuruinen (Stolt & Salmi, 2020; Paavola-Ruotsalainen ym., 2022). Jos vaihtelua esiintyy näin paljon, mistä sitten tietää, onko lapsen puheen kehityksestä syytä huolestua? Tutkimusten (ks. tarkemmin esim. Paavola-Ruotsalainen ym., 2022) perusteella voidaan esittää, että jos lapsella on kaksivuotiaana alle 50 tuotettua sanaa, voidaan ajatella, että lapsen sanasto on selvästi ikätovereita suppeampi. Tällöin puhutaan myöhään puhumaan oppivista lapsista. Osa näistä lapsista ottaa ikätoverit kiinni viimeistään neljävuotiaana, eikä heillä todeta myöhemmin kielellisiä vaikeuksia. Noin puolella lapsista sen sijaan kielenkehitys jatkuu viivästyneenä tai poikkeavana. Suvi Vehkavuoren (2021) väitöstutkimuksen mukaan varhainen sanaston hallinta luo pohjaa myöhemmälle kielikyvylle. Ymmärretyn ja ilmaistun sanaston hallinta oli nimittäin yhteydessä kielellisiin taitoihin 3-vuotiaana ja lukemisessa tarvittaviin valmiuksiin 5-vuotiaana. Heikot sanastolliset taidot ovatkin riskitekijä myöhemmälle kielenkehitykselle. Sanaston ja äänteellisten taitojen kehitys kulkee käsikädessä, sillä vain yksinkertaisia äännerakenteita hallitsemalla lapsi ei kykene tuottamaan suomen kielelle tavanomaisia pitkiä sanarakenteita (Kunnari ym., 2012).

Kunnari ym. (2012) ovat kartoittaneet suomen kieltä omaksuvien lasten äänteellistä kehitystä. Heidän tutkimuksensa mukaan kaksivuotiaan puhe on vielä tavanomaisestikin epäselvää. Pitkät sanat saattavat typistyä kaksitavuisiksi ja konsonanttiyhtymissä tapahtuu paljon yksinkertaistumista. Samoin sananalkuinen konsonantti saattaa puuttua tai muuttua toiseksi (uutto = juusto). Äänteistä puuttuvat tavallisesti vielä /l/, /r/, /d/ ja /s/, myös /v/- ja /j/-äänteet voivat olla haastavia. Kolmevuotiaana puhe on jo äänteellisesti melko selvää ja ymmärrettävää. Konsonanttiyhtymät tarkentuvat, joskin /r/- ja /d/ -äänteet ovat edelleen vaikeita, samoin etuvokaaleissa /y/, /ä/ ja /ö/ saattaa olla epätarkkuutta. 5-vuotiaan puhe on jo varsin tarkkaa, vain /r/ ja /d/ -saattavat tuottaa vaikeuksia. Tyypillisesti lapset oppivatkin melko pian tarkaksi puhujaksi. Kolmen ikävuoden jälkeen lapsen puheen tulisi olla ymmärrettävää. Huolestuttavia piirteitä tämän jälkeen ovat sanojen typistyminen ja lyheneminen, konsonanttien vähyys (pois lukien /r/- ja /d/-äänne), vokaalivirheet ja haasteet konsonanttiyhtymissä. Koulun aloittamisen aikaan äänteelliset taidot on tyypillisesti omaksuttu, ja ne ovat aikuiskielen kaltaiset (Kunnari & Savinainen-Makkonen, 2020). Äännevirheiden ja erilaisten puhehäiriöiden esiintyvyydeksi on raportoitu vaihtelevan 3–12 prosentin välillä 5–8-vuotiailla lapsilla (ks. Kunnari ym., 2022).

Jos siis lapsen sanasto karttuu hitaasti ja hänellä on 2-vuotiaana alle 50 sanaa käytössään, on syytä kääntyä neuvolan puoleen, josta voi tarvittaessa saada lähetteen puheterapeutin arvioon. Samoin, jos lapsen puhe on vielä 3-vuotiaana äänteellisesti epäselvää, on tarpeen arvioida lapsen äännejärjestelmää. Kuten aiemmin mainittiin, osa lapsista ottaa kiinni ikätoverinsa, mutta osalla lapsista pulmat eivät ratkea itsestään. Ei kannata jäädä odottelemaan, vaan kääntyä puheterapeutin puoleen, joka osaa arvioida lapsen taitoja ja ottaa kantaa mahdolliseen tuen tarpeeseen.

Muista nämä:

  • Ensisanat ilmaantuvat lapsen puheeseen yleensä vuoden iässä.
  • Ensisanat ovat äänteellisesti yksinkertaisia ja merkitykseltään arjessa usein toistuvia ja lapselle tärkeitä.
  • Sanasto kasvaa ensin hitaasti, mutta noin 18 kuukauden jälkeen lapsi alkaa oppia uusia sanoja nopeasti.
  • Lapsen puhe on aluksi äänteellisesti epäselvää, mutta puhe selkeytyy ensimmäisten ikävuosien aikana.
  • Noin kolmevuotiaan puheen tulisi olla jo ymmärrettävää.
  • 5-vuotiaan puheessa vain /r/- ja /d/ -äänne ovat tyypillisesti haastavia.
  • Jos kolmevuotiaan puhe on epäselvää tai lapsella on kaksivuotiaana käytössään alle 50 sanaa, on syytä käydä puheterapeutin arviossa.

Lähteet:

Kunnari, S., Arkkila, E. & Laasonen, M. (2022). Puheen ja kielen kehityksen vaikeuksien syyt, esiintyvyys ja ilmiasut. Teoksessa S. Kunnari & M. Laasonen (toim.). Lasten kielelliset vaikeudet. Haasteiden tunnistaminen ja kuntoutus. (s. 19–29). PS-Kustannus.

Kunnari, S. & Savinainen-Makkonen, T. (2020). Äänteelliset taidot. Teoksessa E. Niemitalo-Haapola, S. Haapala & S. Ukkola (toim.). Lapsen kielenkehitys. Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. (s. 59–76). PS-Kustannus.

Kunnari, S., Savinainen-Makkonen, T. & Saaristo-Helin, K. (2012). Fonologiatesti. Lasten äänteellisen kehityksen arviointimenetelmä. Niilo Mäki Instituutti.

Paavola-Ruotsalainen, L., Rantalainen, K. & Kunnari, S. (2022). Myöhään puhumaan alkavat lapset. Teoksessa S. Kunnari & M. Laasonen (toim.). Lasten kielelliset vaikeudet. Haasteiden tunnistaminen ja kuntoutus. (s. 76–87). PS-Kustannus.

Stolt, S. & Salmi, P. (2020). Sanaston kehitys. Teoksessa E. Niemitalo-Haapola, S. Haapala & S. Ukkola (toim.). Lapsen kielenkehitys. Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. (s. 77–94). PS-Kustannus.

Stolt, S. & Vehkavuori, S. (2018). Sanaseula. MacArthur-Bates Communicative Development Inventories -arviointimenetelmän lyhyt, suomalainen versio. Niilo Mäki Instituutti.

Vehkavuori, S-M. (2021). Early lexicon. Associations to later langauge skills and screening. Väitöskirja, Oulun yliopisto.

 

Takaisin uutislistaukseen
Yksityisyyden hallinta

Hyödynnämme evästeitä varmistaaksemme Sinulle parhaan mahdollisen palvelun. Voit hallinnoida itse, mitä evästeitä palvelussa otetaan käyttöön ja muuttaa asetuksiasi helposti milloin tahansa.